Nyt tämä ei ole enää virallisesti sinun kotisi. Huoltomies kävi ottamassa nimesi pois ovesta, kirjain kirjaimelta, tuskallisen hitaasti.

Jotkut ovat sanoneet, etteivät voisi jäädä muistojen keskelle asumaan. Minä en kuitenkaan halua tästä asunnosta luopua, en. Vaikka hankimme tämän yhdessä, otimme lainaa ja kuvittelimme asuvamme tässä hamaan tulevaisuuteen asti, yhdessä, perheenä, minä tämän kaiken silti järjestin. Hankin huonekalut (sinua ei kiinnostanut, millainen sohva meille tulee), maalasin seinät (se oli sinun homma, mutta et saanut sitä hoidetuksi) ja asetuin taloksi (sinä et kai koskaan). Tämä on nyt minun ja tyttäreni koti, hiljaisempi ja alakuloisempi. Päivä päivältä minä virkistyn, alan elää pikkuisen enemmän joka päivä ja minun varovaisen hymyni mukana tämä asuntokin alkaa jälleen elää.