Räpiköimme kolme vuotta
    liukastelimme, horjuimme

    kuitenkin rakastimme

Myrkytimme toisiamme epäluuloilla,

    heikkoudella ja turhilla peloilla

Joinakin öinä sinun sylissäsi
    minä kuitenkin tunsin varmuutta,

    turvaa ja tarkoituksenmukaisuutta

Niiden öiden,

    niiden öiden vuoksi ripustauduin
    sinuun tiukemmin

    en suostunut päästämään irti

    koska usko sinuun eli minussa yhä

Me pääsimme yli paljosta

    kuljimme pitkän matkan,
    törmäilimme, tulistuimme

Ja kuitenkin: lakkaamatta minä meihin uskoin

    Nyt

    kaiken tämän jälkeen

    on vihdoin riisuttava yksinäinen usko
    minusta,

    nujerrettava se

    koska mikään ei ole surullisempaa,
    kuin katsoa jonakin päivänä

    jonakin harmaana päivänä taaksepäin

ja huokaista: turhaan minä meihin uskoin