Räpiköimme kolme vuotta
liukastelimme, horjuimme
kuitenkin rakastimme
Myrkytimme toisiamme epäluuloilla,
heikkoudella ja turhilla peloilla
Joinakin öinä sinun sylissäsi
minä kuitenkin tunsin varmuutta,
turvaa ja tarkoituksenmukaisuutta
Niiden öiden,
niiden öiden vuoksi ripustauduin
sinuun tiukemmin
en suostunut päästämään irti
koska usko sinuun eli minussa yhä
Me pääsimme yli paljosta
kuljimme pitkän matkan,
törmäilimme, tulistuimme
Ja kuitenkin: lakkaamatta minä meihin uskoin
Nyt
kaiken tämän jälkeen
on vihdoin riisuttava yksinäinen usko
minusta,
nujerrettava se
koska mikään ei ole surullisempaa,
kuin katsoa jonakin päivänä
jonakin harmaana päivänä taaksepäin
ja huokaista: turhaan minä meihin uskoin
sunnuntai, 19. marraskuu 2006
Kommentit