Mietin pitkään blogini nimeä, pyörittelin mielessäni sellaisia kuin "eropäiväkirja", "sirpaleita", "yksinhuoltajan päiväkirja", mutta sitten iski tunne, että eiköhän tässä ole jo tarpeeksi oltu pessimistejä - "malja menneille" on ehkä turhan ylevä ja optimistinen, mutta sellainen halusinkin nimen olevan.

"Malja menneille" ei tarkoita sitä, että alkaisin dokata, vaan oikeastaan ihan vain sitä, että jossakin tulevaisuudessa, jossakin kaiken tämän päätyttyä ja kun henki kulkee taas, jaksaa hymyillä ja toivottaa elämäänsä uuden vaiheen tervetulleeksi, jossakin, jonakin päivänä minä heilautan kuohuviinilasin ylös ja nostan maljan menneille - huitaisen juoman kerralla alas, ikään kuin symbolisesti menneisyydenkin.

Maljan nostamiseen on kuitenkin pitkä matka. Pitkä pitkä matka.